Hihnan toinen pää ja elämäni koirat

Kuten kuvasta voi päätellä, en ole ihan eilisen teeren tyttöjä. Lapsuuden koirissa oli vanua sisällä ja rakkain niistä oli Pepi, isän ostama lelukoira, joka nykyään Siirin suureksi harmiksi seisoo turvassa hyllyllä - liian korkealla.

Muutaman vuosikymmen vanhenin ennen kuin sain kertaheitolla perheen mukana koiran. Se oli sheltti nimeltä Pepi (ihan totta!); todellinen hienohelma ja sielunhoitaja.

Pepi eli 12-vuotiaan elämänsä kotikoirana, vaikka ylväänä ladyna olisi varmaan ollut omiaan näyttelykehiinkin.

Pepi pysyi edelleen lohduttajan osassa maatessaan sairauden
heikentämänä eläinlääkärin vastaanotolla  matkallaan Sateenkaarisillalle.
Monta surua oli kevyempi kantaa Pepin rinnalla - kiitos Pepi!

Muutama asia elämässä olisi saanut jäädä kokematta, mutta Siirin muuttaminen luokseni ei kuulu niihin. Vuoden miettimisen jälkeen päädyin aussiin, ja voi riemua mitä uteliaan ja rohkean terrierin puuhien seurailu tuottaa. Nämä loistotyypit korvaavat aineelliset menetykset moninkertaisesti sosiaalisella ja rakastavalla luonteellaan.

Siiri tuli sijoituskoiraksi ja sen myötä aukeni aivan uusi maailma  - koiranäyttelyt.  Siinä oli näyttelyummikolle ihmeellisyyksiä kerrassaan - ja todellakin sanan "ihmeellisyys" kaikissa mahdollisissa merkityksissä.
Koiranomistajana tyydyn vain nauttimaan mukavasta ulkoilupäivästä tai ulkomaanmatkasta koirien kanssa, menestystä tulee jos tulee. Siiri tulee joka tapauksessa äiskän syliin illalla, kun väsy iskee ja se lämmittää mieltä enemmän kuin mitkään maailman ruusukkeet.

Nyt kahden koiran äiskänä kaikki tuplaantuu. Rahaa menee, mutta rakkautta riittää.
Joskus potee huonoa omaatuntoa siitä, kuinka paljon laittaa rahaa koiraharrastukseen. Siirihän on jo  parivuotiaana matkustanut enemmän kuin keskiverto suomalaisen perheen lapsi.
Tähdellisempiäkin asioita maailmassa on, mutta olkoon vaan.

Äiskä tienaa reissu- ja nappularahoja ropeltamalla päivät tietokoneiden kanssa lounais-hämäläisessä aikuiskoulutuskeskuksessa, mikä ei ole ollenkaan niin hullun hommaa kuin kuulostaa. (13.10.2006)

"Menestyksen kaksi sääntöä. 1) Älä koskaan paljasta kaikkea."