Baltian näyttelyt omalla autolla

Kaikki omalla autolla tekemämme Eestin ja Latvian matkat ovat ajoittuneet kesään tai syksyyn.  Mikään konkari ei väitä tälläkään saralla olevani, mutta ainakaan matkailu sinne suuntaan ei arveluta enää. Oman auton mukaan ottoa jo pelkästään Tallinnaan puolustaa liikkumisen helppous. Pika-aluksilla koirat voivat nukkua omissa häkeissään autossa eikä olkapäätä tarvitse kasseilla rasittaa laivaan mennessä.

Yksi asia, minkä olen oppinut, on riittävän löysän aikataulun laatiminen itselle. Jos sinulla sattuu se ROP- koira olemaan matkassa, voit varautua piiiiiiitkään päivään. Etenkin eestiläiset järjestävät näyttelyt pitkän kaavan mukaan. Ryhmien alkamista odoteltaessa järjestetään junior handler luokkia sen seitsemän sorttia ja mahdollisesti monta melko erikoistakin kisaa – mies ja koira, saman omistajan kaksi erirotuista koiraa noin esimerkkeinä. Jos laiva-aikataulut siinä vaiheessa painavat päälle, iltapäivä menee hampaiden kiristelyksi.

Ryhmiin on kannattanut jäädä, sillä palkinnot ja ruusukkeet ovat aina olleet ihan mukavia eikä ne ole ilmaisia naapurinkaan näyttelyilmot, joten kaikki mikä on tulossa kannattaa ottaa.
Muutenkaan en eestiläisten järjestelyitä voi moittia – ainakaan omien kokemusteni perusteella.
Kehät pyörivät hyvin ja homma hoituu samalla logiikalla ja nauhoilla kuin kotonakin.
Kauppiaita on ollut kansallisissakin näyttelyissä ja hintataso on suomalaista alhaisempi.
Koskaan meiltä ei ole varastettu mitään (kop, kop, maalaamatonta puuta), mutta varovaisuus on paikallaan, ihan kuten Suomen näyttelyissäkin. Näyttelypaikoille on yleensä saanut autonkin pysäköityä joko vartioidulle alueelle tai omien silmien näköpiiriin.

Latviaan olemme muutaman kerran ajelleet. Via Baltica siellä puolella kysyy toistaiseksi kesäaikaan pitkää pinnaa, mutta kun asian tiedostaa etukäteen niin homma on OK. Tietöitä nimittäin riittää; kesällä 2006 Riian ja Ainazin välillä oli reilu tusina työmaata, joissa oli liikennevaloilla ohjattuna yksi kaista käytössä.  Ilmastointi autossa on tosi tarpeellinen, kun pölyn keskellä ajetaan muutama kilometri, seistään 10 minuuttia valoissa, ajetaan muutama kilometri… Syksyn kylmien tullen nämä työmaat jäivät ilmeisesti talvitauolle.

Toinen huomioitava asia Latviassa autoileville on taajamien nopeusrajoitukset, jotka osoitetaan valkopohjaisilla nimikylteillä. Niitä todellakin valvotaan ja niinkin on sattunut, että liikennevirran mukana ajettaessa meidät on sieltä välistä pysäytetty ja sakotettu.

Näyttelyt ovat olleet hyvin järjestettyjä, varsinkin Ventspilsin näyttely oli aivan upeassa puistossa ja ryhmäkehässä oli kunnon show-meininki musiikkeineen ja runsaine yleisöineen.

Rajanylitykset ovat sujuneet nopeasti, koirien passit on yleensä ojennettu takaisin avaamatta niitä. Ainoastaan Helsingin satamassa ne on katsottu, sekä kerran Latvian rajalla. Rajavartija huomasi auton takalasilla olleen juuri ostetun "Kuri koer" kyltin ja kiinnostuneena tutki minkä rotuisia nämä "vihaiset koirat" olivat. Jostain syystä hän räjähti nauruun nähdessään passeihin liimatut koirien valokuvat :-D

Majapaikkoina olemme suosineet pieniä B&B paikkoja, joissa koirista ei joudu maksamaan maltaita ja pihoilla on voinut oleskella.
Kyllä internetti avartaa maailmaa kummasti…
Ja eikun pakulla Baltiaan taas ensi kesänä!  (17.10.2006)

Baltian näyttelyissä on
yleensä ihmeteltävää kennelpojilllekin