2.7. Pitkästä aikaa...
Aika se rientää ja mitään päivitettävää ei muka ole.
Heh, niin kuin aussien kanssa ei sattuisi ja tapahtuisi.
Ajankohtaisin tapahtuma taitaa olla kuitenkin kunnon
trimmi pitkästä aikaa - ja yllätys, yllätys -
koirilta löytyi kaula ja varsin kauniit värit.
Sunnuntaipäivä länsirannikolla saa ihmeitä aikaan, että
kiitokset vaan jälleen kerran sinne suuntaan.
Ei näitä siistejä lapsia voi olla tuijottematta ja
palluttamatta. Huokaus....
Santra 1 v 9 kk
 
Siiri 4 v
 
27.3. Kirje Belgiasta
Siellä se oli postilaatikossa eilen - kirje FCI:ltä.
Siirin kansainvälinen muotovaliotitteli on vahvistettu
ja nyt odotellaan minkälainen diplomi sieltä tulee ja
koska.
Asiaa juhlistettiin syömällä kolmeen naiseen rasiallinen
maksalaatikkoa. Isommat kemut sitten, kun on diplomi ja
ruusuke seinällä. Täytyyhän lasten saavutuksia juhlia,
eikös intti titteli kuulu vähän samaan sarjaan kuin
ylioppilasjuhlat.
28.2. Aika rientää
Pari kuukautta on vierähtänyt uutisoimatta, muttei
suinkaan ilman uutisia.
Tammikuun puolella käväisimme Santran kanssa taas Leena
Piiralla ja hänen suosituksestaan selkärankakuvauksessa
varmistamassa johtuuko selän köyristäminen jostain
rakenteellisesta jutusta.
No, neidillä on mallikkaan kaunis ja tasainen
selkäranka, terveet lonkat ja nollan polvet, ainoa mikä
oli poikkeuksellista oli kehitysaste. Santralla on
lantionseudulla ( en rupea luita nimeämään, ettei tule
läpiä omaan päähän) oleva rustoaukile luutumatta.
Normaalista tuon ikäisellä koiralla röntgenkuvassa
näkyvä rustopinta on millin kymmenyksiä ja Santralla se
oli pari milliä. Piira piti melko varmana asiana, että
köyristys johtuu siitä ja sen aiheuttamasta
"löysyydestä". Mahdollisesti nollasta sataan sekunnissa
kiihtyvät kiukunpuuskat, kun Santran nostaa syliin,
johtuvat myös siitä. Muutoinhan pieni koira on niin
täynnä rakkautta kaikkia kohtaan ja iltasella hempeily
äiteen sylissä on ihan omaa luokkaansa.
Neljä viikon välein annettua Cartivet piikkiä varmasti
auttoi ainakin mahdollisiin kipuihin. Kuurin jälkeen
Santra ensimmäisen kerran todella rentoutui Piiran
käsittelyssä.
Agility voidaan siis ensi kesänä unohtaa ja takaisin
junnuruokaan ollaan siirrytty. Jos jollain on kokemusta
vastaavasta vaivasta, neuvoja otetaan ilolla vastaan.
Aika rientää siinäkin suhteessa, että Santralla oli
toinen juoksu kuun vaihteessa. Siitäkin huomasi, ettei
typy ole kovin aikuinen. Neidillä ei ollut mitään
käsitystä näistä tyttö-poikajutuista edes tärppipäivien
aikana. Siiri alkoi ensimmäisestä juoksusta merkkailemaan
ulkona ja haistelemaan muitten viestejä. Santra ei tee
sitä vieläkään. Se pissata lorottaa hätänsä ja se on
siinä.
Pikkuneitiä taitaa vaivata peter pan - syndrooma :-)
Ja Siiri - syö oman ruokansa, ja jos silmä välttää
ja Santralle ei maistu, vielä senkin ruoan.
Ja voi paksusti.
 |
