23.12.2009 Jouluntoivotukset
17.9.2009 Syntymäpäivätyttö
Santra täyttää tänään kolme vuotta. Uskomatonta
kuinka paljon siihen aikaan mahtuu asioita - hyviä ja
huonoja. Parhaimmasta päästä oleviin juttuihin liittyy
tavalla tai toisella äiteen pienet likat.
Onnea ja pitkää ikää Santra!
14.9.2009 Lihava ja löysä :-)
Käväistiin jalostustarkastuksessa sunnuntaina.
Ajattelin osallistua mielenkiinnosta, kun se taisi olla
ainoa mahdollisuus meikäläisellä.
Oman koiran huonot puolet ovat kyllä olleet tiedossa,
nimenomaan tuo lihava ja löysä. Pennusta asti on Siirin
kohdalla taisteltu ylipainoa vastaan, mutta enpä sitten
ole tullut ajatelleeksi, että sillä ei ole kunnon
lihaksia, daah... Ei kai se koiralla sen kummallisempi
asia ole kuin ihmisilläkään. Isot lihakset polttavat
enemmän rasvaa. Täytyy siirtyä mäkisempiin
maastoihin lenkille.
Luonteen kohdalle tuli kuvaus; kiltti, mutta terrierin
temperamentti puuttuu. Ei ole eka kerta kun sellaisen
arvostelun saamme, mutta ei sitten pidä paikkaansa
ollenkaan. Siiri on hyvin valpas ja virkeä
ympäristöstään kiinnostunut pikku myyrän metsästäjä,
pulma on vaan se, että se todellakin inhoaa
näyttelytilanteita. Oli arvostelukaavakkeessa sentään
ERI ja EH enemmistö.
Loppukommenttina Harry Tast sanoi, että "sinulla on
todella kaunis narttu, kunhan saat sen kuntoon".
Niinpä niin... ikuisuuskysymyksien äärellä jälleen.
Minne voi koiran viedä läskileirille - tai minut
koiranhoitokoulutukseen?
11.9.2009 Terveiset Transsilvaniasta
Parin vuoden näyttelytauon jälkeen piti reissata
oikein kunnolla. Matkaa kertyi noin 2000 kilometriä
suuntaansa. Tietää matkustaneensa, kun hyppelehtii
Puolan kyntöpellolta tuntuvilla teillä, ja pelkää
Slovakia serpentiineillä, ja lopulta jäykistyy kauhusta
Karpaattien rekkojen täyttämillä vuoristoteillä.
Seitsemän maan läpi ajaessa ehtii nähdä ja kokea jos
jonkinlaista.
Kaikesta huolimatta matka oli riemukkaan hauska ja eteen
tulevat pulmat ratkaistiin nopeasti - kiitokset siitä
kuuluvat hauskoille matkakumppaneille ja varsin
tehokkaalle matkanjärjestäjälle.
Targu Muren kaupunkiinkin ehti tutustumaan ja tekemään
käsittämättömän halpoja ostoksia.
(Kassakuitista luettua: 8 pulloa viiniä, 2 pulloa
kuohuviiniä, 3 pulloa tuicaa, 2 litraa olutta, vettä,
mehua, jalkavoide, vauvan farkut, karkkia ja suklaarasia
= 173 leuta eli 41 €)
Näyttelypaikka oli vanhan keskiaikaisen linnoituksen
puistomainen sisäpiha, kaunis paikka ja palvelut
pelasivat hyvin. Lauantaina hellettä oli yli 30 astetta
ja sunnuntaina selvittiin parillakymmenellä.
KV-näyttelyissä oli vajaa 800 koiraa, joista 10 % oli
suomalaisia. Enemmän oli vain romanialaisia ja
unkarilaisia. Ei siis todellakaan oltu ainoita hulluja
matkalaisia.
EH:ta jaettiin monissa kehissä rankalla kädellä ja
jätettiin valitsematta ROP -koira, ihan läpihuutojuttu
ei sertin saaminen ole siinä maassa vaikka kuinka vähän
olisi rotukehässä koiria. Kävi jopa niinkin, että koira
sai sertin ja CACIBin, mutta ei siltikään ROPia.
 Tuli tehtyä oma ennätys yhtäjaksoisessa
koiranäyttelyoleskelussa; 17 tuntia. Parin päivän
matkustamisen jälkeen se sai
Valko-Venäjän reissun
tuntumaan ihan näpertelyltä.
Että siitä sitten vaan Romanian reissuja
suunnittelemaan, siellä ne muutkin suomalaiset jo ovat.
Dracula Shown keskiyöhön ajoittuva BIS kehä oli
kokemus sinällään. Valot sammuivat, hiilihappojää sai
ihokarvat nousemaan pystyyn ja sumussa kulkevien
soihtutyttöjen jäljessä sisään astuivat nahkaan ja
karhuntaljoihin verhoutuneet karpaasit olallaan
ruumisarkku, josta astui ulos BIS tuomari Petru Muntean,
" Mr. Draculescu". Vaikuttava show.
Matkan saldona Siiri ja Danny (Dreampower's Dream in
Red) saivat Romanian valionarvot ja Siiri sen lisäksi
Romanian Champion Cum Laude tittelin. Lauantai-iltainen
Dracula Show oli Cruftsiin oikeuttava näyttely.
Kiitokset jälleen
Sadulle trimmauksesta ja Dannyn luovuttamisesta matkaamme. Ilman
 Dannya olisi isot kehät jääneet minulta
väliin. (Hihansuuta on muuten metrin verran, siksi tuo
kummallisen korkea ote.)
Siirin kanssa en olisi kehdannut ryhmäkehään
mennä, neiti nimittäin osoitti melko
selvästi mitä mieltä hän oli siitä touhusta. Kehuja
satoi kaikesta muusta paitsi vireystasosta.
Välillä tuntui, että koiran lisäksi narun nokassa oli
ankkuri. Siiri nyt vaan on sitä mieltä, että hänelle
olisi piisannut kuudenkin maan valionarvot - ja nyt
niitä on seitsemän.
Taitaa jo riittää meille molemmille.
kuvat © Laakkonen Nicke & Toivonen
Hissu
16.6.2009 Selma has left the building
Aussilikkojen pesäkolossa Siiri ja Santra ovat
palanneet sohvalle omille paikoilleen, lenkit sujuu vetämättä eikä
kenellekään rähistä. Selma on muuttanut Raumalle.
Lauman kemiat ei vaan näin lepsun johtajan kanssa
ilmeisesti osuneet
kohdilleen.
Toivottavasti nelijalkaisilla on parempi olo.
Kaksijalkaisella ei ole.
8.6.2009 Salon reissu
Siirin 5-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin käväisemällä
Salossa
koko lauman voimin.
 Kehään
pääsi vain Selma.
Rohkeutta oli Rauman kävijöiden mukaan tullut roimasti
lisää. Sadun ja Riinan osaavissa käsissä Selma esiintyi
ROP-pennun arvoisesti.
Arvostelu oli loistava ja tuomarin
harjoittelija-arvostelijalle antamat opastus vielä
loistavampi. Sitä ei kehtaa edes jurona
hämäläisenä kirjoittaa kaikelle kansalla. Sen voin
kertoa, että mm. sanat kaunein, ikinä ja jumalainen
lausuttiin :-)
Hyvä näyttelypäivä kaiken kaikkiaan.
Sadulle suuren suuret onnittelut - ruusukkeita satoi
oikealta ja vasemmalta. Ylävitoset sille!
Kotimatkalla Satra sai "roppityynyn"
päänsä alle.
1.6. 2009 Kuinkas tässä nyt näin?
Selma ihan selvästi muisti, että rantatöyräältä voi
hypätä ja juosta järven päällä...
Viimeksi hypätessä oli kyllä 30 astetta kylmempi
keli. Loiskautus Päijänteeseen oli näkemisen arvoinen
loikka, kaverilta vaan meni pasmat aivan sekaisin
yllättävästä tuntemuksesta. Pohjavilloille nypitty
turkki ei juuri kylmyydeltä suojannut. Selma seisoa
päkitti tuossa samassa asennossa, ehdin jo huolestua
tassujen loukkaantuneen. Nostin neitosen syvemmälle ja
lähtihän siitä sitten tassut toimintaan.
Jos ei hypitä kuumalle kiukaalle niin sitten kylmään
järveen. Vauhtia ja ponnistusvoimaa on moninkertaisesti
muihin likkoihin nähden ja harkintakykyä normaalin
aussinpennun verran.
Terveydelle vaarallinen yhdistelmä.
Näyttelydebyytti Raumalla ei mennyt ihan putkeen.
Arvostelu oli oikein positiivinen kaikilta osiltaan,
mutta arasteleva esiintyminen ja jalkojen välissä
roikkuva häntä vei pisteet. Harjoituksen puutetta eli
äiteen vika. Täytyy yrittää parantaa tapansa, ettei
viedä huolto-oikeuksia kokonaan Raumalle :-)
Muutoin Selma on kaikkea muuta paitsi arasteleva koira.
Tosin Siirin ja Santran puuttuminen taustajoukoista
tuntuu olevan jänskättävä juttu.
Santra voi mainiosti leikkauksen jälkeen, eikä
pikkusisko ärsytä enää niin paljoa. Oikeastaan se on
tosi kiva leikkikaveri - kunhan ei koske Santran luuhun.
30.4.2009 Iloista vappua!
Kevätpörriäinen on päässyt raidoistaan tikkien
poiston myötä. Sekään toimenpide ei sujunut
rauhoittamatta, mutta nyt ollaan jo voiton puolella.
Sydämen tahdistuksesta vastasikin sitten seuraavaksi
Selma.
Kaikki kolme likkaa ovat innokkaita saunojia ja totta
kai ensimmäisinä lauteilla. Eilen Selma ajatteli ottaa
ihan uuden näkökulman suomalaiseen kansanperinteeseen.
"Ajatteli" on vähän väärä sana tässä yhteydessä... se
nimittäin hyppäsi kiukaalle. Onneksi en itse ollut vielä
lauteilla ja sain sen saman tien napattua kiviltä,
joiden päälle se rämähti mahalleen.
Asiasta selvittiin pelkällä säikähdyksillä - omalla ja
koirien - vammoja ei tullut. Eikä koirasta saunapalvia.
20.4.2009 Kevätpörriäinen
Tämä pikku kimalainen ei tällä hetkellä ole olenkaan
ärhäkällä tuulella, kuten kuvasta näkyy.
Santralle tehtiin perjantaina sterilisaatio.
Terveydellisiä syitä ei ainakaan vielä ollut, piti vaan
saada se bitch-moottori pois sisukaluista.
Santrasta on tullut sen verta kovapäinen kaveri, että
koiratarhalle ei ole ollut enää asiaa samaan aikaan
muiden narttujen kanssa. Kotiporukat menetteli, mutta
muille uhiteltiin suorastaan oman terveyden
kustannuksella. Lisäksi juoksujen jälkeen pojat ovat
aina olleet Santrasta kuukausitolkulla kiinnostuneita.
Jotain erikoista sen hormonitoiminnassa on aina ollut.
Tulin monien konsultointien jälkeen siihen tulokseen,
että koirallakin on parempi olla jos hermo ei ole
jatkuvasti katkeamispisteessä.
Teki mieleni kuitenkin purra itseäni nilkkaan, kun
perjantaina kävellen menimme läheiselle
eläinlääkäriasemalle. Santra hyppeli ilosta, kun pääsi
kahdestaan lenkille - ja mihin viedään...
Kaiken lisäksi kaveri ei meinannut nukkua ollenkaan.
Melko totinen eläinlääkäri huokaili, ettei ole moiseen
ennen törmännyt. Kuulemma koko aikana vatsalihakset
eivät rentoutuneet ollenkaan eli jonkinasteinen
tietoisuus tapahtumasta on väkisinkin ollut.
Nukutusaineiden määrää kun ei noin vaan nosteta, jos
halutaan saada potilas vielä heräämään. Toivotaan, ettei
toimenpiteestä aivan painajaismaisia traumoja jää.
Ainakin alkuviikon Santra saa viettää toimistokoirana
työmaalla. Ei ainakaan pääse hyppimään huomaamatta. Eipä
silti, että hypyyttäisi, melko kipeä likka makailee
pöydän vieressä.
Toivottavasti leikkauksesta on sitten apua.
Selmasta odotellaan kovasti kuvia. Tulee, tulee...
kunhan nyt tästä hermoilemisesta selvitään ensin.
25.2.2009 Legot putoilee
Selman alakulmurit ovat lähteneet ja pienet leuat
ovat jatkuvasti pureskelemassa jotain - lujaa.
Siiri on vallan nuortunut pikkusiskon myötä ja on
innostunut leikkimään ja juoksemaan Selman kanssa. Tekee
hyvää rouvan liikakiloille. Santra raasu vielä
sinnittelee kiukkuaan uutta perheenjäsentä kohtaan ja on
hieman syrjässä muiden leikeistä. Toivotaan mielen
muuttuvan vähitellen.
Nyt tuleekin kaikille pieni muutos elämään, kun Selma
lähtee pariksi viikoksi Raumalle.
Ikävä tulee puolin ja toisin.
Mutta Rauman mamma siellä jo on varmaan täpinöissään.
Käärikää matot rullalle ja nostakaa kengät hattuhyllylle
- töiden jälkeen tullaan!
20.2.2009 Selma duunaa
Eilisen päivän Selma vietti toimistokoirana.
Tarkoituksena oli harjoitella vieraiden ihmisten
seurassa oloa niin, etten minä ole paikalla. Kantapäillä
roikkuvalle koiralle tarpeellinen harjoitus.
Ero isoista likoista oli alkuun rankka ja kotiinpäin
veto kova. Varoittelin kollegoita, joiden käsiin neidin
luovutin, että tiedossa on melkoinen hyrskyn myrsky. Ja
mitä tekee hän...
... nukkuu rauhallisesti pöydällä tai
istuu kiltisti paikoillaan ympärilleen pällistellen.
Kotiin hän ei olisi lähtenyt ollenkaan, kun oli niin
mukavaa porukkaa ympärillä. Tuli sitten lakaistua
käytävää narun päässä velttona makaavalla koiralla eli
terkkuja kahvihuoneeseen, löytyihän sitä oikeata työtä
koirallekin.
Kiitokset hoitotädeille ja - sedälle.
Aivan kuten epäilinkin - akut latautuivat iltaa varten
täpötäyteen.
18.2.2009 Taudin kourissa
Yliaktiivinen koiranpentu, kova pakkanen ja
flunssainen emäntä on huono yhdistelmä. Lenkkeily on
minimaalista ja purkamaton energia maksimaalista,
seurauksena sanoinkuvaamaton kämppä.
Juu, en laita kuvaa siitä teille ihmeteltäväksi.
Jos huolestuitte Selman löpsöttävistä korvista, ei
hätää, ne ovat olleet jo viime viikonlopusta asti
terhakkaasti pystyssä. Seuraavaksi odotellaan hampaiden
vaihtumista.
12.2.2009 Neiti Ylävitonen 4 kk
Selma täyttää tänään 4 kk.
Perjantaina väitin Selman olevan rauhallinen ja
kiltti - no, se oli jet lagia. Nyt riittää virtaa vaikka
muille jakaa, ja omapäisyys tulee esiin melko
huvittavalla tavalla. Ainakin, jos sitä vain vierestä
seuraisi.
Neiti ei nimittäin halua lähteä ulos. Kymmenen askeleen
päässä ulko-ovesta hän heittäytyy veltoksi mahalleen ja
raahautuu hihnan perässä - tai raahautuisi, jos kantti
kestäisi vetää pientä pitkin hiekoitettua jäätä.
Ja nyt viikon jälkeen emäntä on lakannut
välittämästä, jos toisessa jalassa on sininen polvisukka
ja toisessa harmaa nilkkasukka, kohta ne on kuitenkin
vaihdettava. Sen päiväinen pissaruutta juoksentelee
ympäriinsä elämänriemua täynnä. Ilmeisesti Ylävitonen on
viettänyt alkutaipaleensa kenneltiloissa, ainakaan
ulkoilun ja sanomalehtien tarkoitus ei ole vielä aivan
selkeänä mielessä.
Käsittelyyn Selma on tottunut, ollenkaan hän ei laita
pahakseen vieraidenkaan ihmisten kopelointia ja syliin
nostamista.
Muita likkoja sitten koetellaankin. Santralla on
selvästi hermo piukalla, kun hän ei olekaan enää talon
vauva. Siirillä puolestaan on "vauva", violetti vinkuva
kala. Muutoin kukaan ei koske siihen leluun, ainoastaan
Siirin valeraskauksien aikana se kuljettelee vinkua
mukanaan.
Ensimmäinen mökkiviikonloppukin on onnistuneesti
takana. Päijänteen jäällä on sen verran lunta, että
siellä pomppiminen väsyttää tehokkaasti. Muutama kuva
löytyy Galleriasta.
Pikkusisko saapui torstaina ja perjantaina isosiskot
pääsivät jo opettamaan sitä suomalaisten aussien
tavoille - saunomaan. Ja sehän olikin mieluista puuhaa.
Tyttöjen saunaillassa rivitalosaunan ylälaude alkaa
olla jo ahdas
6.2.2009 Benayr Miss High Five ja Benayr Mr Goodwill
- here at last!
Eilen ne sitten vihdoin saapuivat pitkät hännät
heiluen. Selma ja Willy matkasivat Idahosta uusiin
koteihinsa Suomen kamaralle. Selma meidän likkalauman
jatkeeksi ja Willy-poika Raumalle.
Selma on yhteisomistuksessa kennel
Dreampowersin kanssa ja me täältä kiitämme ja
kumarramme siitä suuresta työstä, jonka Satu on asian
eteen tehnyt.
Ensimmäinen ilta sujui pienellä
varautuneisuudella, mutta lopulta mahduttiin samalle
sohvalle.
Selma on aivan uskomattoman rauhallinen ja kiltti aussin
pennuksi.
Uutisrintamalla on ollut hiljaista pidemmän aikaa, mutta
jospa nyt alkaa tapahtumaan.
High Five meidän tiimille!
 |
