27.12. Edit:K-15
Joulumieli oli jonkin aikaa kateissa, kun aattona
tajusin, että Siirin pentujen haudalla ollut
enkelipatsas on hävinnyt. Taloudellinen tappio ei nyt
suuren suuri ollut, mutta kyyneleitä sai nieleskellä
pahasta mielestä. Todennäköisesti se on hävinnyt ilman
lupaa ja varsinaista asiaa toisten pihoilla pyörivien
kakaroiden matkaan. Mahtoivatkohan edes ymmärtää
varastaneensa hautakiven.
Edit: Suomalaista lyyrikkoa siteeratakseni: "Vittu kun
vituttaa." Ismo Alanko.
Minä pidän koirat kytkettynä ja omalla pihalla,
joidenkin muksujen kohdalla suosittelisin samaa.
21.12. Hyvä Tuomas joulun tuopi!
17.12. Alles Gut!
Joulumarkkinareissu on tehty ja siinä sivussa Siiristä
Saksan valio!
Viides Saksan serti pokattiin jälleen Kasselista - ja
parhaalla mahdollisella tavalla, olemalla PN1.
VSP:ta ei siellä valitakaan. Näin näyttelystä
pääsi poistumaan "jo" kolmen ajoissa iltapäivällä
papereiden valmistuttua, kun
kehä oli loppunut jo klo 9.40. ROP koira saa paperinsa ulos
vasta ryhmäkehän jälkeen ja se alkoi noin klo 17.00, mitkään
selittelyt matkan jatkamisesta eivät auta, vaan
ryhmäkehään on mentävä. Saksalaiset
aussikasvattajat kovasti -ja ajatuksesta ihastuneina -
ihmettelivätkin kuinka Suomessa voi koiranäyttelyistä
selvitä parissa tunnissa, jos ei satu olemaan roppikoira
matkassa.
En siis suuremmin viitsinyt
innostaa roppikehään mennessä mielenkiintonsa
menettänyttä Siiriä terhakammaksi, kun homma oli jo
riittävän hanskassa. Sitä ehti viidessäkin tunnissa
ostelemaan itsensä perikatoon sen valtavan
tavarapaljouden keskellä.
Siirin kuudetta valionarvoa matkattiin juhlimaan Kölniin ja
tietenkin makkaran ja glühweinin pariin.
Siirin palkinto tästä pitkästä ja dieettejä
edellyttäneestä urakasta oli kokonainen bratwurst.
Kuva makkaraa nautiskelevasta Siiristä päätyi melko
monen muunkin turistin albumiin. Ja niitä on muuten
jokunen Kölnin tuomiokirkon edustalla.
Ohi mennessään melkein kaikki joko hymyillen
kommentoivat herkuttelua tai ottivat siitä valokuvan.
Kölnin hotelli oli kaupunginmetsän laidalla - keskellä
miljoonakaupunkia on 105 hehtaaria metsää, jonka
kutakuinkin ainoa aluskasvillisuus on muratti. Ja
tottakai - paljon myyriä ja rottia. Siirin mielestä
paikka oli rottakoiran taivas ja siitä syystä hihna
pysyikin koko ajan sen suureksi harmiksi kiinni.
 
Paluumatkalla yövyttiinkin sitten Lyypekissä taas
tyylillä ja Siiri nautiskeli loistopalvelusta :-)
Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, mutta miinuksiakin
kertyi.
Menomatkalla hytti oli laivan 8. kannella oikealla
puolella perässä ja tiedoista poiketen tasan ainoa
koirien pissapaikka oli 10. kannella kennelissä laivan
vasemmalla laidalla keulassa - ja ohjeitten mukaan ainoa
luvallinen reitti sinne meni ulkokautta. Ja kuulkaas,
Itämerellä tuulee ja reilusti. Kysyessäni, että missäs
se teidän 8. kannen luvattu pissapaikka on, kehotettiin
pissattamaan kannelle ja siivoamaan se siitä. No hieno
homma, mutta milläs saat sisäsiistin koiran pissaamaan
"lattialle". Kotiin päin tultiin vanhemmalla laivalla ja
sieltä löytyikin tuulensuojainen hiekkalaatikko ihan
hytin läheisyydestä.
Pientähän tuo epämukavuus oli verrattuna siihen, että
auto yritettiin varastaa juuri sen lyypekkiläisen hienon
hotellin parkkipaikalta ja hengenlähtö oli todella
lähellä rekan kiilatessa moottoritiellä milliä
vaille kylkeen.
Santra sai loman ajan nautiskella ensin poikien seurasta
ja sitten tätien valvonnasta.
Kiitokset taas Someron ja Rauman suuntaan!
Jaa, miksikö Santra ei päässyt mukaan reissuun
nautiskelemaan pienelle suomalaiskoiralle ihmeellisistä
asioista kuten ravintoloista, ostoskeskuksista ja
ystävällisistä markkinakauppiaista, joiden mielestä noin
wunderschönille koiralle on tarjottava maistiaisia?
Siksi, että Siirin laivalippu maksoi
edestakaisin 160 euroa ja Santrasta olisi mennyt toinen
samanmoinen summa. Ihmetellessäni tälle übernopealle
laivayhtiölle kuinka alle 20 kiloa koiraa voi maksaa 320
euroa, minulle sanottiin, että "no, meidän hinnoittelu
nyt on vähän tällainen hauska".
Kerroin, että hauska ei
ole se sana mikä minulle tulee ensimmäisenä mieleen.
Mutta mikäpä harrastus ei maksaisi... ja Saksan urakka
tuli hoidettua.
5.11. Uusimpia uutisia!
Viikonloppuna käväistiin Eestin puolella muutamassa
näyttelyssä - ja todellakin; Siiri sai (vain) EH:n.
Tämän sunnuntaiharrastelijan maineeseen ei onneksi tule kolhuja,
joten meillä on tapana kertoa julkisesti muutkin kuin
sertit ja cacibit ;-) Hyvä Siiri!
Siiriä tosin ei olisi touhu voinut vähempää
kiinnostaa ja se sitten näkyi käytöksessä. Arvostelussa
luki, että puuttuu terrieritempperamentti (hah!) ja
lihaa on liikaa (no on!)
Mutta koiranomistajat haukkuu ja karavaani kulkee - saa
sitä viiden maan ja inttivaliolla aina välillä pahakin
päivä olla, ei se siitä muuksi muutu ainakaan äiteen
silmissä. Kaiken kaikkiaan Siirin 38 näyttelystä
viidestä on tullut EH, kolmesta pentunäyttelystä KP ja
kaikista muista ERI eli ihan hyvä ura nykyisellä
amatöörin kotikoiralla tähän asti.
Sunnuntaina Siiri kantoi häntäänsä ERIn ja VSP:n edestä
- eikä muuten muuttunut siitäkään muuksi.
Santran reissu oli aivan kauhea, raukka oli ihan
kauhuissaan molemmissa näyttelyissä. Oikein säälitti,
että pientä sellaisilla edes kiusasin, etenkin kun
arvostelu oli jo etukäteen tiedossa selän takia.
Tarton näyttelyyn täytyi sisääntulossa kulkea lattialla
olevan puhaltimen edestä ja se oli suorastaan
traumaattinen kokemus. Itsekin pelästyin äkkinäistä
ilmavirtaa lahkeissa. Rassukka ei olisi halunnut poistua
boksista eikä Siirin vierestä mihinkään. Tallinnassa
iski puolestaan joku äkkinäinen paniikki pöydällä.
Santran omat jutut taitaa olla vähän toiminnallisempia
kuin näyttelyt, katsotaan mitä keksitään.
Matkan varsinainen tarkoitus onneksi täyttyi, kun
reissussa mukana ollut Vennu (Nette's Elo Elmeri)
valioitui, mistä onnittelut Tarjalle! Lisäksi Vennun
RES-CACIBkin vahvistuu CACIBiksi.
Neljäs matkalainen Retu (Dreampower's Candy King), 10
kuukautinen pikkumies pokkasi ERIt kummastakin
näyttelystä - jopa näin onnettoman handlerin käsissä.
Kiitos vaan ansaitsemattomasta luottamuksesta Satu!
Ja meikä pääsi ajoissa ostelemaan kilotolkulla ihania
virolaisia villalankoja ja hahtuvaa - jee, kyllä
reissaaminen on mukavaa!
26.10. Ajoitus mättää
Aina me onnistutaan ajoittamaan huippukunto ihan väärin.
Alkusyksystä Santran selkä oli ihan mallillaan ja Siirin
kilot kurissa. Nyt, kun näyttelyt lähestyy, Santra on
riehunut selkänsä jumiin ja Siiri kaikkea muuta kuin
hoikka. Nooo - ei mitään uutta ja niin pois päiteen -
fysioterapeutilla on käyty taas.
Ei mikään ihme, että aina tuntuu rahat olevan
finaalissa, kun toinen koira matkustaa ja toinen käyttää
hyvinvointipalveluita. Oma selkä ja niska ovat ihan
jumissa (kiitos jatkuvan neulomisen) mutta eihän sitä
nyt itseään ole varaa hoitaa.
Kukahan lähtisi ajamaan koiralisiä tai
koiranhoidontukea. Loppupeleissä kuitenkin yhteiskunnan
rahoja säästyy koiranomistajien terveyden- ja ennen
kaikkea mielenterveydenhuollossa. Liikunta on
pakollista, tutkitusti lemmikit laskevat verenpainetta
ja lisäävät sosiaalista suhteita, ja muutenkin on oma
sielunhoitaja aina lähellä.
Samalla sitten kyllä voisi ottaa käyttöön
koira-ajokortin. Mitään asiaa ei olisi hommata koiraa,
ellei todistetusti sitä osaa asiallisesti käsitellä. Ei
edes vanhaa peltokoiraa harjoittelumielessä.
Ja melkein tosissani höpisen.
4.10 Salatut Eläimet
Nyt alkaa Siirin juoksu olla ohi ja
on aika pestä päiväpeite. Housuja kun rouvalle on aivan
turha laittaa. Eräskin aamu muistin kuusi askelta oven
ulkopuolella, että puhelin jäi kotiin. Palasin saman
tien sisälle ja housut oli jo revitty pois ja nuorempi
neiti pilkkoi pikkuhousunsuojaa muruiksi. Housut siis
vähentävät pesukoneen käyttöä vähän, mutta lisäävät
imurointia järjettömästi. Jos puhtaan päiväpeiton
hintana on sulanut napajäätikkö, niin siihen ei meillä
ole varaa.
Tämän juoksun myötä Siirin tavat
muuttuivat. Tähän asti tiiviisti kyljessä nukkunut
koiruus on muuttanut omaan pehmokoppiinsa koko yöksi.
Aamulla kyllä entiseen malliin halitaan ja huokaillaan,
kuinka mukavaa on kun olet olemassa. Samoin usein
iltasella Siiri vetäytyy itsekseen rauhalliseen
paikkaan. Aikaisemmin molemmat koirat nukkuivat sohvalla
ja tarkkailivat minua toisella korvalla.
Niin ne lapset kasvavat ja itsenäistyvät. ( huokaus…
)
Santra puolestaan ei pitkäksi aikaa
poistu näkyviltä, nukkuu iltaunensa sohvatyynyjen
välissä ja odottelee "aikamerkkiä" iltalenkille.
Tunnustan avoimesti paheeni; se olen minä, joka katsoo
Salkkareita. Miljoonalla muulla suomalaisella on MTV3
auki ohjelman aikaan, mutta kuka sitä nyt katselee… ja
ne loput miljoonat valveutuneet tv-katsojat katselevat
muutenkin vain uutisia ja ajankohtaisohjelmia.
No, joka tapauksessa, kun loppumusiikin ensimmäiset
tahdit tulevat, Santra on kuin vietereillä pompannut
lattialle ja lenkkivalmiuteen. Seuraavaksi se juoksee
makuuhuoneeseen ilmoittamaan Siirille, että nyt kuule
mennään ulos. Ja sitten mennään kuin köyhän talon
porsaat, jonossa. Santra hihna tiukalla edellä, minä
keskellä ja Siiri hihna tiukalla perässä.
Toko-kouluttajan unelma troikka.
Ja oikein hyvää Maailman
Eläintenpäivää kaikille!
17.9. Syntymäpäiväonnittelut Santralle!
Vuosi on kulunut koettelemusten yöstä. Äiskän pieni
vauva on edelleen pieni pirpana, mutta sisua ja
elinvoimaa täynnä. Pienen elämänpolun alku oli niin
kivikkoinen ja karu, että pahaa tekee edes muistella.
Mutta sitäkin mukavampi on ajatella kaikkia niitä ihania
ihmisiä, joita ilman Santra ei olisi selviytynyt. Yksin
ja melko tietämättömänä olisi ensimmäinen viikko ollut
aivan liian raskas.
Syntymäpäivälahjaksi tuli Valko-Venäjältä kirjattuja
kirjeitä - diplomit valionarvoista. Tasan kaksi
kuukautta kesti vahvistaminen, kuten paikan päällä
vakuuteltiinkin. Turhaan siis epäilin rahojen kadonneen
jonkun taskuun. Hyi, hyi ennakkoluuloista...
Ja Siirin juoksu alkoi lauantaina.
4.9. Syksy tuli
Vaan ei ole tullut Siirin juoksu. Pitääkö tästä
huolestua, vai voiko koira jättää ihan muuten vaan
juoksun väliin? Ei sillä, että läntit päiväpeitossa
kuuluisivat ihan mieluisimpiin sisustuselementteihin,
mutta voiko se noin vaan jäädä tulematta, jos koira on
terve? Tässä alkaa tietämätön ihminen huolestua.
Santra sen sijaan on jatkuvasti varsin erikoinen
hormonihiiri. Pojat ovat pienestä neidistä paljon
kiinnostuneempia kuin isommasta leidistä. Ja pienihän
tekee tuttavuutta mielellään, ensin häntäänsä
pyöritellen, somasti istuessaan nostaa jalkaa syrjään
paljastaen naisellisuutensa - ja seuraavaksi heittäytyy
täysin estoitta katolleen ketarat levällään toisen
tassujen väliin.
Jostain syystä käytös herättää hilpeyttä urospuolisissa
narun pitelijöissä. En ole vielä kuitenkaan pitänyt
tarpeellisena selittää, että vaikka ihminen joissain
asioissa saattaa matkia koiria, jopa hyvällä
menestyksellä, niin toisin päin se on melko
mahdotonta - ainakin siinä hommassa.
Että se näistä alapään tai siis pikemminkin peräpään
asioista...
17.7. Tuiki tarpeellisia titteleitä :-)
No nyt niitä hyviä uutisia sitten taas on. Rankka ja
riemukas Minskin reissu on onnellisesti takana.
Siiristä tuli lauantaisen CACIBin myötä
Kansainvälinen muotovalio ja kansallisella sertillä
Valko-Venäjän muotovalio. Kaksi junnusertiä riitti
junnuvalion arvoon, joten nyt on Satrallakin titteli
hommattuna. Kieltämättä titteli on mukavampi saada
kauniit kilpakumppanit päihittämällä, mutta ansaittua
nämäkin tuli - ja työstä kävi. Sopii koittaa itse
körötellä karmeilla pikkuteillä, jonottaa tuntitolkulla
tullissa ja seisoskella kaksi päivää helteessä ja
välillä kaatosateessa lentomuurahaisia syljeskellen ja
väistellen venäläisten vapaana juoksevia koiria. Ja
vielä maksaa siitä itsensä kipeäksi.
Kiitokset kaikille matkalaisille seurasta ja handlaus
ym. avusta. Mukavaa lähteä reissuun, mutta kotiinpaluu
on mukavampaa.
Pari melko onnellista koiraneitiä huokaili eilen illalla
kotisängyssä puhtaaksi pestyinä, ja emännälläkin riittää
taas tarinoita pitkäksi aikaa.
Kyllä ihminen voi olla hullu... ja koukussa.
 
Belarus valiot hotelli Belaruksen 20. kerroksen
ikkunalla. Ilmeistä päätellen ovat samaa mieltä, että
työstä kävi niitten hankkiminen.
11.7. Kesäkelejä pitää
Siiri ja Santra lähettelevät kavereille terveisiä ja
pitävä tätä jatkuvaa sadetta sohvan uumenissa.
Ei hätiä mitiä; Siirin pissailu oli vain ohimenevää
mielenosoitusta ja juoksukaan ei ole vielä alkanut -
jes!
Santran selkä alkaa jo näyttää kohtuullisen suoralta ja
erinomainen karva puskee pohjavillan seasta vähitellen -
jees!
Toivottavasti meillä on muitakin hyviä uutisia
loppukuusta kaiken tämän laiskottelun jälkeen.
2.7. Jästipään kanssa liikenteessä
Siirin juoksu on säännöllisesti alkanut tähän aikaan
vuodesta, mutta koska talven juoksu oli neljä viikkoa
aikataulusta jäljessä, olen kuvitellut niin olevan
nytkin. Nyt vaan näyttää pahasti siltä, että alkamassa
on. Siirin lenkittämisestä ei tule mitään, kun neiti
haahuilee mihin sattuu, jos ylipäätään suostuu lähtemään
pihalta pois. Ja näyttelyreissu on ensi viikolla, huh
huh...
Sama näkyi eilen Karjaan näyttelyssä; haistelua ja
omituisia laukkaloikkia ruohotupsujen yli niin, että
hihna oli vedettävä tiukalle ja sen seurauksena oli
tietenkin hyvin dramaattista yskintää ja kakomista.
Todella huono esiintyminen, ihme kun oltiin PN4:sia. No,
myönnetään, ettei se hihnan toinenkaan pää ihan
ammattilainen ole :-)
Toinen huonompi juttu tapahtui aamulla. Siiri istui
tapansa mukaan sylissä ja yht'äkkiä tuntui kovin
lämpimältä - pissat tuli housuun. Siis Siirin pissat mun
housuun. Mistä ihmeestä moinen voi johtua, toivottavasti
ei ainakaan mistään tulehduksesta? Santra tosin tunki
samaan aikaan syliin, toivottavasti se oli vaan
mielenilmaus Siirin taholta. Täytyy seurailla
tilannetta.
27.6. Lomailun harjoittelua
Juhannuksen aikoihin meni ensimmäinen lomaviikko
mökkeilyn merkeissä, loput onkin sitten vasta myöhemmin.
Santra oli porukasta seurallisin ja aina ulos päästyään
vilauksessa naapurin ovella. Pentuna Siiri oli
samanlainen kyläluuta ja muutaman kerran anteeksi
pyydellen kävin hakemassa sen pois toisen naapurin
kahvipöydästä. Parempi tietysti kyläluudat kuin
pyöräilijöitä jalkoihin pureksivat susikoirat.
Nyt on Santran näyttelyt vähäksi aikaa ohi, kun
junnuluokan ikä täyttyi. Hämeenlinnassa tulos oli
odotettu ja aivan ansaittu. Tuomari oli muuten
ihastuttava ja jämäkkä vanha rouva, jonka ruotsinkieli
oli hauskan kuuloista. Valitettavasti hänkin joutui
selvittelemään kehää pahasti myöhästyttäneitä doping
sotkuja - ei sentään onneksi meidän rodussamme.
Kesällä käväistään Siirin kanssa vielä Karjaalla ja
sitten molempien kanssa lähinnä uusia kokemuksia
hakemassa "koiraseuramatkalla". Ja sitten siinä taitaa
ollakin törsättynä tämän kesän kiintiö "halpaan" ja
hauskaan koiraharrastukseen.
Minä kun tämän aion pitää vain harrastuksena ja jättää
nuo kasvatushommat ihan muille.
15.6. Santra fysioterapeutilla
Eilen meillä viimeinkin oli aika fysioterapeutille ja
selvisi syy Santran köyryselkään.
Taustalla on todennäköisesti laattalattialla tapahtunut
liukastuminen, missä on tullut voimakas kierto
selkärankaan. Nikamat olivat lukossa ja lihakset siitä
ympäriltä aivan jumissa.
Lisäksi koko koira on aivan toispuoleinen, oikean puolen
lihakset ovat suuremmat kuin vasemman. Jopa kylkiluut
olivat eri tasolla. Itse en ole osannut asiaa katsoa
ennen kuin se havainnollisesti näytettiin, mutta eipä
ole yksikään viidestä tuomaristakaan mitään sanonut
asiasta.
Tunnin manipulaation jälkeen lukko aukesi ja askeleeseen
tuli aivan toisenlainen potku. Nyt pitää vielä saada
köyristäminen pois lihasmuistista ja lihastasapaino
kuntoon. Kolmen kuukauden virheasento ei päivässä häivy.
Ohjeeksi siihen annettiin; valjaat päälle, vetolelut
pois, tasaista ravia, kävelyä rantavedessä ja
korkeammassa ruohikossa eikä laukkaa ennen kuin lihakset
lämpiävät.
Täytyypä kokeilla saisiko neidin uimaankin. Mutta
sitäkin saa tehdä vain, jos koiran alaselkä ja häntä
ovat veden pinnassa.
Mikä onni, etten vain odotellut vaivan menevän itsellään
ohi, sillä sitä se ei olisi tehnyt. Toinen käsittely on
varattu heinäkuulle, jotta nähdään kuinka tilanne
kehittyy.
Täytyy sanoa, että meikäläinen liittyi nyt Leena Piiran
fanittajiin. Hänellä on ihmeellinen taito käsitellä
koiria ja tunnin aikana ehdin itsekin oppia monta uutta
asiaa koiran anatomiasta. Näin hyvin käytettyä
neljäkymmentäviisieuroista minulla ei ole aikoihin
ollut.
11.6. Hellettä ja hässäkkää
Viikonloppu oli oikein onnistunut, kiihkeitä tunteita ja
dramatiikkaa riitti sekä kaksi- että nelijalkaisille
leiriläisille. Kaikki kuitenkin selvisivät kunnossa( ja
tukehtumatta) kotiin. Monella oli vielä täytettä
palkintovitriiniinkin. Koko viikonlopun näyttelyreissu
helteessä on rankka emännälle ja vielä rankempi
koirille. Kotisohvalla oli pari melko rentoa koiraa
eilen illalla.
Siiri oli Kangasniemellä ROP ja Jämsänkoskella PN4.
Santra jatkoi tuttua kakkoslinjaansa, saaden sentään
toisena päivänä KP:n - kiitokset Annelle
trimmauksesta. Meikäläisen tuuria, että se Siirin roppi
napsahtaa juuri silloin, kun näyttely on 34 asteen
helteessä tuulettomalla urheilukentällä. Myöhästyneiden
ryhmäkehien takia päivä venyi todella pitkäksi.
Kangasniemen iloinen ja käsittämättömän suuri
talkooporukka hoiti hommat kyllä erittäin hyvin.
Kiitokset vielä kaikille leiriläisille, mukavaa oli.
Otetaan uusiksi - mutta ei ihan äkkiä, eihän :-D
Tai sitten on saatava ainakin pari KEPOa mukaan
hoitamaan raskaat työt.
6.6. Siirin syntymäpäivä!
Äiteen oma halinalle täyttää tänään 3 vuotta!
Paljon on siihenkin aikaan mahtunut jo mukavia juttuja.
Synttärionnittelut Siirille, toivottavasti tulossa on
vielä paljon yhteistä hauskaa.
30.5. Aikuistumisen merkkejä
Eilen alkoi Santran juoksu. Pieni tippa verta ja
tietenkin syliin. Ruoka ei oikein tunnu maittavan, mutta
muutoin käytöksestä en olisi huomannut. Siiri aloitti jo
paria viikkoa ennen ekaa juoksua merkkailemaan
reittejään ja Santra ei sitä ainakaan vielä tee.
Mahtaa tulla mielenkiintoinen koiraviikonloppu parin
viikon päästä - terkkuja vaan muille
päijänneleiriläisille.
21.5. Pikku Kakkonen on nimensä veroinen
Kolmessa näyttelyssä Santra on tullut toiseksi (lue:
viimeiseksi) ja sija on kyllä ollut ihan oikea.
Ekan trimmin jälkeen tilanne näytti varsin hyvältä ja
menin tietenkin ilmoittamaan lapsukaisen useampaan
näyttelyyn. Nyt, noin kuukausi sitten karva yhtäkkiä
venähti kummalliseksi silkkiseksi tuheroksi, jonka alla
ei ole vielä kunnon karvaa tulossa. Lisäksi selkä on
alkanut liikkeessä köyristymään pahasti. Ei olisi ihme,
jos sillä poukkoilulla ja painimisella mitä Santra
pitää, tulisi lukkoja selkänikamiin. Ainakin selän
karpille veto on alkanut yhtäkkiä. Muutaman viikon
kuluttua meillä on aika fysioterapeutille ja sen jälkeen
tiedämme onko jotain tehtävissä huonolle ylälinjalle -
toivottavasti on.
Nyt ainakin näyttää siltä, että käväistään niissä
pentuluokissa kokemusta keräilemässä, mihin ollaan jo
ilmoittauduttu, mutta sitten junnuluokka jätetään
väliin.
Santraa ei moiset turhamaisuudet paina, elämänriemua
riittää ja se on pääasia.
Ihmettelen aina vaan enemmän kuinka toiset ihmiset
selviävät ankeista arkiaamuista ilman kaulalle halimaan
painautuvaa aussia - noh, ehkä joku muukin rotu sen
taitaa :-)
16.5. Sisarukset täyttävät 8 kk
 
Santra käväisi pitkästä aikaa moikkaamassa siskoaan ja
kuten kuvasta näkyy, tilanne oli hämmentävä.
Lapsuuden hajut, mutta kuka se iso tyyppi oikein olikaan
- äiti vai sisko...?
Näin ei Santra nimittäin alistu kenellekään nuorelle
koiralle, huolimatta siitä kuinka suuri rotu on
kyseessä.
Alkuun ei leikkimisestä tullut mitään, kun toisella oli
korva maassa jatkuvasti, mutta löytyi se vauhti sitten
loputakin.
8.5. Kootut reseptit
Sain eilen Someron näyttelystä jälkikäteen skannatut
versiot arvosteluista, tosi hienoa palvelua
näyttelynjärjestäjältä. Niissä tunnelmissa menin
työntämään ne saman tien nettiin ja vielä valmiiksi
muihin tarkoituksiin skannatut Saksan arvostelutkin.
Jospa joudan muutkin tänne laittamaan vähitellen. Jos
joku saapi selvää siitä
9.12.2006
näyttelyn arvostelusta, niin kertokoon ihmeessä
minullekin.
7.5. Kokemuksen keräilyä
Kokemusta keräiltiin viikonloppuna enemmänkin.
Lauantaina oli Santran ensimmäinen näyttely ja eka KP on
palkintokaapissa. Kisassa oli kaksi pentua ja Santra oli
se kakkonen. Arvostelu on lähinnä muistin varassa,
sillä kehäsihteerillä on melkoisen kevyt käsi ja sitä
myöten lomakkeen kopio-osa täysin lukukelvoton.
Ystävällisesti näyttelyn järjestäjä lupasi kuitenkin
lähettää valokopion alkuperäisestä, joten odotellaan.
Mutta erinomaisia olivat ainakin kulmaukset ja
pigmentti, hyväksi kehuttiin pää, korvat, jalat ja
tassut sekä turkki ikäisekseen. Silmät ovat kuulemma
hieman suuret. Järjestyksen tuomari perusteli Santran
vielä ikään liittyvällä paralleelilla liikkumisella ja
myönnettävähän se on, että neiti pompottaa selkä
köyryllä. Siirikin käväisi kehässä ollen PN2.
Sunnuntaina keräiltiin lisää kokemusta mätsärissä
Jokioisilla. Santra oli pennuissa punaisten 3 ja Siiri
puolestaan punaisten 1 ja BIS3. Ihan mukava kassillinen
ruokaa, leluja ja vielä pokaalikin oli kotiin viemisinä.
Sunnuntaipäivän kruunasi Santran tottelevaisuuskoulutus,
joka on meillä jäänyt melko lailla vain ohjattujen
tuntien varaan. (Sori Minna, mä parannan tapani -
jossain vaiheessa) Touhupakkaus yllätti minut täysin
keskittymisellään ... joka kestää ainakin hetken
kerrallaan.
2.4. Ihan oikea koira!
Sunnuntaina käväistiin Santran ensimmäisessä kunnon
trimmauksessa.
Uskomatonta - mennessä minulla oli poikamainen
pentujullikka ja kotiin palatessa todella kaunis pieni
koira-neiti. Muovikassillinen pentukarvaa kätki alleen
upean tulokkaan, vai mitäs sanotte tästä?
Santra 6,5 kk
23.3. Kokemukseen perustuva oppiminen
Santra heitti "talviturkin" pois ja oppi samalla taas
uuden asian maailmasta.
Vesi voi oikeasti olla syvempää kuin nilkkaan asti,
sellaisia lätäköitä kun on loikittu iloisesti ylitse
parilla pompulla. Nyt sattuikin reitille piri pintaan
täynnä oleva metsäoja, mistä pikkuinen luuli juoksevansa
ylitse. Hämmennys oli suuri kun jalat tavoittivat pohjan
vasta kun vain kuono oli veden pinnalla.
Toinen asia minkä Santra oppi samasta kokemuksesta on
se, ettei pesuhuoneeseen kannata mennä käskettäessä -
kastuu taas. Nolo märkä koira on kyllä nolouden
huippu.
13.3.Borta bra men hemma bäst
Raskas, mutta ratkiriemukas reissu on takana,
palkintokaapissa täytettä ja
titteleitä lisää. Ei ollut ihan hukkareissu, vaikka
pienellä epäilyksellä matkaan lähdettiinkin. Olivathan
kaikki kilpakumppanit kuitenkin tasokkaita
suomalaisia tai suomalaisten kasvatteja. Tällä kertaa
näin.
Kiitokset kaikille mahtaville reissukavereille.
Koiranäyttelymatkat ovat seuramatkailun hilpein muoto.
8.3. Hyvät Naistenpäivät meille ja muille
 Rapakelit
on mitä mainioimmat lähteä taas kuljettelemaan pikkuisen
liian paksua koiraa pitkin Baltiaa, mutta matkailu
avartaa aina. Ainakin lompakkoa, jos ei muuta.
Odotettavissa on kuitenkin mukava ulkomaan
koiranäyttelyviikonloppu.
Tiedättehän - tavaran raahaamista, kylmää
hohkaavat hallin lattiat, karvoja vaatteissa, pissaa
kassin päällä (jonkun muun koiran tietenkin), räkytystä,
jonotusta, puutunut selkä, kipeät jalat, ripuloiva
koira, odottelua, odottelua ja vielä odottelua.
Jee, mitäs me masokistit.
Santralla saattaa mennä "sormi suuhun". Ensimmäinen
kerta, kun pienennellä ei ole koiraseuraa.
Onneksi hoitajista ei ole pulaa, mitä ei varmaan
tarvitse ihmetellä, vai mitä?
14.2. Hyvää ystävänpäivää!
Me likkojen kanssa toivomme kaikille hyvää Ystävänpäivää
ja tyytyväisinä toteamme kuinka hyviä ystäviä meillä
oikein onkaan - se tuli kantapään kautta koettua viisi
kuukautta sitten :-)
Minä sitten puolestani lähetän oikein
 terkkuja
anti-doping toimikunnan suuntaan. Siinä meni Santran
mahdollisuudet osallistua niihin ainokaisiin
pentunäyttelyihin kun olisi iän puolesta ollut
mahdollista. Neidiltä poistettiin nimittäin eilen
maitoyläkulmahampaat ja ja yleisanesteettien varoaika on
se 28 vrk. Suussa oli vierekkäin kaksi melkein
samankokoista kulmuria ja kaikista vetoleikeistä ja luun
kalvamisista huolimatta tiukasti kiinni. Kohta olisivat
alakulmurit alkaneet hangata yläkulmureita, joten
katsottiin paremmaksi poistaa ne ajoissa.
Minä taas kerran ihmettelen kuinka vakavaa hommaa tämä
koiranäyttelyharrastus oikein on. Hevosilla kisataan
sentään melko suurista rahoista ja anti-dopingsäännöt
ovat paljon lievemmät. Hoh -hoijaa...
Toivottelemme kuitenkin muille Helsingin
pentunäyttelyiden osallistujille mukavia näyttelypäiviä.
30.1. Ruokavalion muutos
Eilen talkoilla veivattiin kasvismössöä koirille.
Puhtaaseen raakaravintoon en suunnittele neitejä
totuttavani, mutta nappuloiden osuutta ajattelin
vähentää. Jauhelihalla jalostettuna mössö katosi
lautaselta hetkessä ja lattiakin nuoltiin puhtaaksi
roiskeista eli hyvää oli. Nyt seuraillaan mitä vatsat
tykkäävät ja lähteekö Siirin paino vihdoin
laskusuuntaan.
29.1. Santran uudet legot
Santran etuhampaat ovat vaihtuneet lähes huomaamatta.
Siirin hampaita keräilin matolta useammankin, mutta nyt
en ole löytänyt yhtäkään irronnutta. Ehkä Santra vaan
syö kaiken mahdollisen - ja mahdottomankin.
Siiri-ressukka puolestaan syö edelleen pienen pieniä
annoksia ja pysyy pulskana. Nyt on lihamylly lainassa ja
harkinnassa ainakin osittain raakaravintoon siirtyminen.
Tässä lenkkiterveiset parinkymmenen asteen pakkasesta.
Santralle on samankokoinen toppavaate valmiina kuin
Siirillä, jos nämä pakkaset jatkuvat se täytyy
varmaan vyöllä kuroa pikkuisen päälle.
9.1.2007 Riemukas jälleennäkeminen
Juhlat on juhlittu vähäksi aikaa. Kommelluksitta
selvittiin, ja pukki toi kilteille koirille
lahjoja :-)
 Joulupyhinä
"siskokset" tapasivat toisensa ensimmäisen kerran
Santran kotiutumisen jälkeen. Sen minkä Santra massassa
hävisi, se nopeudessa ja ketteryydessä voitti, joten
aika tasaväkinen taistelupari Santra ja Sira edelleen
on.
Jotain setteriä kuulemma Santraan tarttui vauva-aikana;
se on nimittäin armoton varastelija.
Ruoka häviää vaikka haarukasta matkalla lautaselta
suuhun, jos neiti vaan jotenkin ylettää.
Siiri söi puolet vähemmän pentuaikanaan kuin hoikkana
pysyvä Santra ja silti se oli aina pulska.
Nyt alkaa armoton dieetti...
 |
