29.11.Tilinpäätöstunnelmia vuodelta 2008
Pahoitteluni niille harvoille, jotka sivuille eksyvät -
ei tullut laiteltua mitään jouluisia kuvia ja
toivotuksia.
Omat tunnelmat eivät oikein riittäneet siihen. Ihmisellä
on ystäviä ja sitten niitä ystäviä, jotka tekevät
viholliset aivan tarpeettomiksi.
Niille ihan oikeille ystäville toivotan kuitenkin paljon
parempaa Uutta Vuotta!
Menköön sama toivotus myös kaikille tutuille, koirien
kanssa tai ilman.
Vuoden 2008 koiranäyttelysaldo on 0. Kaksi kertaa olen
ollut turistina.
Katsotaan tuoko vuosi 2009 yhtään parannusta asiaan. Ja
eiköhän jätetä ne raketit kauppaan.
Hyvää Uutta Vuotta (melkein) kaikille!
5.11. Talvea odotellessa
Kolme kuukautta menee ihan hupsahtamalla, eikä mitään
päivitellä nettiin... unohdatte pian meidät kokonaan.
Meillä elellään tällä hetkellä niin hempeissä
tunnelmissa, ettei paremmasta väliä.
Santralla taitaa olla jonkinmoinen valeraskaus päällä
tai muuten vaan mieli rakkautta täynnä.
Minähän nautin täysillä hempeilyistä, mutta koira
rassukka vaikuttaa jotenkin surulliselta.
Näyttelyt ja muut kisat on jääneet käymättä edelleen.
Lähinnä on harkinnassa mikä ilmansuunta ja maa olisi
seuraavaksi Siirin valloitettavissa.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei silti ole syksystä
puuttunut. Siitä ovat pitäneet huolta enemmän ja vielä
enemmän hullut koiranomistajat. Ja ei nyt sitten
naapurustossa vedetä hernettä nekkuun turhaan; tarkoitin
irti juoksevia vihaisia koiria ja vielä vihaisempia
emäntiä, jotka uhkailevat potkivansa toisten koirat. Jep
jep... se koiran omistajan ajokortti on edelleen
mielessä.
Mukavampaa vauhtia likkojen elämään ovat tuoneet uudet
kaverit koiratarhalla.
Uusimpaan tulokkaaseen tutustuttiin vasta viikonloppuna.
Santra selostaa Lilille naapuruston
nokkimisjärjestystä.
PS. Santran niskavillat on taas mallia kebab-kauppias.
Trimmiä kaivattaisiin :-)
6.8. ... ja pöh
Me mitään lääkekuuria olla haettu... Koira kerran pari
päivässä ravistelee korviaan, jotka on ihan hajuttomat,
eikä ole mitenkään kipeän oloinen - olisi taitanut olla
melko turha lääkintä. Hyvä näin.
22.7. Ei ole koiraa korviin katsominen... vai miten se
oli
Santra sai viime viikolla äkkinäisen hepulin aamulenkin
jälkeen. Se kulki pää vinossa, ravisteli päätään ja
säntäili paikasta toiseen. Ensimmäinen ajatus oli, että
korvaan meni joku ötökkä. Korvanahkat paukkui siihen
malliin, ettei auttanut muu kuin pikainen lenkki
lähieläinlääkäriin. ( Oikeasti, meille on ilmestynyt 200
metrin päähän lääkäriasema, jossa on jatkuva päivystys -
bueno!)
Santran korvaan kurkkaaminen ei sitten ollutkaan enää
mikään pikkujuttu, mutta lopulta saatiin diagnoosi:
näytttää, kuin korvassa olisi hieman tulehduseritettä.
Hoidoksi huuhdetta ja tippoja kaksi kertaa päivässä
kaksi viikkoa. Ja minä nöyränä otin lääkkeet ja
hoito-ohjeet vastaan vaikka hieman epäröin. Jos hommaan
tarvittiin lääkärissä kuonokoppa, hitsaushanskat ja
kaksi assistenttia lääkärin lisäksi, niin kuinka
helvetissä minä sen pystyisin kotona tekemään. Haloo! Ja
mun mielestä tässä tapauksessa ei ihan pidä paikkaansa
se, että ei se ole tyhmä jo pyytää vaan se joka maksaa.
Viisaampien neuvosta seurailen tilannetta, koska korvien
ravistelu laantui jo saman päivän aikana.
Jos ei homma mene ohi omia aikojaan, mennään sitten
kertomaan lääkärille jotain terriereistä ja haetaan
antibioottikuuri - pillereinä.
Siirin kanssa homma hoituisikin ihan helposti - heti kun
sen saisi vedettyä pois sängyn alta.
Ainakin silmähuuhdepullon ilmestyessä näkösälle Siirin
osoite on selvä - mahdollisimman vaikeasti tavoitettava.
Santran kanssa on ihan toinen juttu. Ensinnäkään se ei
vielä mistään lääkeputeleista tajua hilpaista piiloon ja
toiseksi vielä ei ole löytynyt sellaista ihmistä, joka
ei ole Santran raivokohtauksesta vakuuttunut ja
päästänyt irti sekunnissa. Heti irtipäästyään Santra on
kyllä niin mielinkieli pitkällä yrittäjän naamassa ja
lempeä täynnä.
Varsin erikoinen persoonallisuus kaiken kaikkiaan.
2.7. Pitkästä aikaa...
Aika se rientää ja mitään päivitettävää ei muka ole.
Heh, niin kuin aussien kanssa ei sattuisi ja tapahtuisi.
Ajankohtaisin tapahtuma taitaa olla kuitenkin kunnon
trimmi pitkästä aikaa - ja yllätys, yllätys -
koirilta löytyi kaula ja varsin kauniit värit.
Sunnuntaipäivä länsirannikolla saa ihmeitä aikaan, että
kiitokset vaan jälleen kerran sinne suuntaan.
Ei näitä siistejä lapsia voi olla tuijottematta ja
palluttamatta. Huokaus....
Santra 1 v 9 kk
 
Siiri 4 v
 
27.3. Kirje Belgiasta
Siellä se oli postilaatikossa eilen - kirje FCI:ltä.
Siirin kansainvälinen muotovaliotitteli on vahvistettu
ja nyt odotellaan minkälainen diplomi sieltä tulee ja
koska.
Asiaa juhlistettiin syömällä kolmeen naiseen rasiallinen
maksalaatikkoa. Isommat kemut sitten, kun on diplomi ja
ruusuke seinällä. Täytyyhän lasten saavutuksia juhlia,
eikös intti titteli kuulu vähän samaan sarjaan kuin
ylioppilasjuhlat.
28.2. Aika rientää
Pari kuukautta on vierähtänyt uutisoimatta, muttei
suinkaan ilman uutisia.
Tammikuun puolella käväisimme Santran kanssa taas Leena
Piiralla ja hänen suosituksestaan selkärankakuvauksessa
varmistamassa johtuuko selän köyristäminen jostain
rakenteellisesta jutusta.
No, neidillä on mallikkaan kaunis ja tasainen
selkäranka, terveet lonkat ja nollan polvet, ainoa mikä
oli poikkeuksellista oli kehitysaste. Santralla on
lantionseudulla ( en rupea luita nimeämään, ettei tule
läpiä omaan päähän) oleva rustoaukile luutumatta.
Normaalista tuon ikäisellä koiralla röntgenkuvassa
näkyvä rustopinta on millin kymmenyksiä ja Santralla se
oli pari milliä. Piira piti melko varmana asiana, että
köyristys johtuu siitä ja sen aiheuttamasta
"löysyydestä". Mahdollisesti nollasta sataan sekunnissa
kiihtyvät kiukunpuuskat, kun Santran nostaa syliin,
johtuvat myös siitä. Muutoinhan pieni koira on niin
täynnä rakkautta kaikkia kohtaan ja iltasella hempeily
äiteen sylissä on ihan omaa luokkaansa.
Neljä viikon välein annettua Cartivet piikkiä varmasti
auttoi ainakin mahdollisiin kipuihin. Kuurin jälkeen
Santra ensimmäisen kerran todella rentoutui Piiran
käsittelyssä.
Agility voidaan siis ensi kesänä unohtaa ja takaisin
junnuruokaan ollaan siirrytty. Jos jollain on kokemusta
vastaavasta vaivasta, neuvoja otetaan ilolla vastaan.
Aika rientää siinäkin suhteessa, että Santralla oli
toinen juoksu kuun vaihteessa. Siitäkin huomasi, ettei
typy ole kovin aikuinen. Neidillä ei ollut mitään
käsitystä näistä tyttö-poikajutuista edes tärppipäivien
aikana. Siiri alkoi ensimmäisestä juoksusta merkkailemaan
ulkona ja haistelemaan muitten viestejä. Santra ei tee
sitä vieläkään. Se pissata lorottaa hätänsä ja se on
siinä.
Pikkuneitiä taitaa vaivata peter pan - syndrooma :-)
Ja Siiri - syö oman ruokansa, ja jos silmä välttää
ja Santralle ei maistu, vielä senkin ruoan.
Ja voi paksusti.
 |
